Antti Matinlauri (64v.) on kotoisin Limingan lakeuksilta, mutta koti on ollut jo pitkään Helsingissä ja ateljee Keravalla. Vaikka säännölliset vierailut Limingassa ovat jatkuneetkin, taiteilijan taidetta ei ole viime aikoina ollut nähtävillä Oulun seudulla. Nyt kotiseutu veti puoleensa ja hän päätyi esittelemään taidettaan myös Oulun seudulla.
Suomen Taideakatemian koulusta (1981-1985) valmistunut taidemaalari kertoo tuolloin taidemaailman olleen ”perin avoin nuuskimaan uusia alueita”. Matinlaurin hienovaraisen eleganteissa maalauksissa näkyy elämän rouheus, jonka taustalla on rohkeus katsoa maailmaa ja ihmistä syvältä.
Nyt tulevassa Välihuomioita -näyttelyssä figuratiiviset hahmot kutsuvat katsomaan teoksia läheltä, ihmistä monenlaisien sielun kuvien peilauksina. Ihmistä täytyy katsoa arvostaen ja ajan kanssa…nähdä hyväksyen ainutlaatuisessa hänessä myös "he toiset" – sinut ja hänet.
Matinlauri kuuluu kuvataiteen isoon ja selkeään perinteeseen kysyessään: mitä kaikkea on olla ihminen. Samalla hän kuvataiteilijana koko ajan vaativaisesti kysyy itseltään viivan ja sommittelun ja niukan värin symmetristä ja pelkistettyä harmoniaa kohti auvoisaa yhteiselämää. Hän hyödyntää myös erilaisia kangaspohjia, jotka antavat oman vivahteensa tai pelkistyksensä teoksiin.
21.02Leena Noux (Nousiainen) on Ranskassa työskentelevä oululaislähtoinen kuvataiteilija ja hyvin ylpeä oululaisista juuristaan! Rakkaus kuvataiteisiin syntyi jo lapsena hänen selatessaan taidekirjaa, jossa esiteltiin Edvard Munchin teoksia. Taiteellisesti innostunutta ja lahjakasta lasta ja nuorta kasvattivat ja innoittivat lisää Oulun kuvataideluokat opettajineen yliopppilaaksi saakka.
Syvälle juurtunut rakkaus kuvataiteeseen, lahjakkuus, ammatillinen kuvataiteilijan koulutus ja ahkera työ ovat mahdollistaneet hänelle nykyisen arvostuksen ja statuksen eurooppalaisena kuvataiteilijana.
Leenan teokset kertovat suojaavasta metsästä ja hiljaisesta maasta, ikiaikaisista turvapaikoista, joihin mieli rakentaa majaa. Vaikka maalausjälki on lähinnä reippaan ekspressiivistä ilmaisua, lähtökohtana tälle teossarjalle on toiminut romantiikan ajan maalaustaiteen kuvastosta tuttu, jopa mystifioitu luontokäsitys. Toisaalta myös nykyinen maailmantilanne on vaikuttanut siihen, että toisinaan kaipuu arjen ulottumattomiin on vahvasti läsnä, ja kankaalle on syntynyt salaperäisiä, suojaisia piilopaikkoja.
Voimakkaita, syviä tai heleitä värikerroksia taiteilija on työstänyt eri välinein; siveltimien lisäksi esimerkiksi raaputtamalla karhealla paperimytyllä tai vaikkapa hangaten vanhalla pyyhkeellä tai pesusienellä. "Maali on hyvin elävää ja sitä voi työstää millä tahansa esineellä, joka käteen sattuu osumaan", Leena Noux sanoo.
Leena Noux (Leena Nousiainen, s.1970) on oululaissyntyinen kuvataiteilija, joka asuu Ranskassa, Orléansissa, ja työskentelee aktiivisesti nykyisellä kotiseudullaan, sekä muualla Keski-Euroopassa. Leenan teoksia on voinut nähdä esimerkiksi Pariisissa, Lontoossa, Brysselissä, Firenzessä ja Madridissa.
Esimerkkejä näyttelyn teoksista, klikkaa kuvaa suurentaaksesi!
PANU RUOTSALO
Havaintoja ja huomioita keittiönpöydän ääreltä
Maalauksia 8.11. - 26.11.2023
Kuvataiteilija Panu Ruotsalo kuvaa taiteellista työtään ja nyt alkavan näyttelyn taustoja mielenkiintoisesti: "Taitelijan työ on havainnointia ja havaintojen purkamista, niiden ymmärtämistä ja uudelleen järjestämistä. Se on tapa nähdä maailma palapelinä, jossa on monta mahdollista ratkaisumallia, ja yksi kaikkein toimivin, jonkinlainen Polaris, Pohjantähti, jota ei voi saavuttaa, mutta jota pakonomaisesti kuitenkin tavoittelee. Näin ainakin itselläni.
Toisinaan itse kokeminen ja konkretia painuu jonnekin arjen hämärään ja tilalle syntyy tarve löytää asioiden todellisempi luonne ja olemus. Työskennellessä mielessä mahtailee ajatus siitä, että kaiken olevaisen takana on aidompi, tai ainakin vaihtoehtoinen, syvempi ja merkityksellisempi totuus. Aivan kuin kaikki aisteilla koettava olisi jollain tavalla vain sarjamainen jatkumo epätodellisia tapahtumia ja kiiltokuvia. Näin syntyy jonkinlainen omnipotenssi, jonka suojassa voin rakentaa omaa, todellisempaa käsitystä itseäni lähellä olevista asioista ja ilmiöistä. Kaiken perinpohjaisen ymmärtämättömyyden, hulluuden ja pirstaleisuuden keskellä voin luoda eräänlaista omaa filosofiaa tai metodia ajattelulleni, täysin riippumatta siitä, mikä on totta ja mikä ei. Ja koska koen oikeastaan kaiken elämässäni liittyvän taiteeseen, otan vapauden kutsua tuota olemisen ja ymmärtämisen illuusiota taiteilijan vapaudeksi.
Yllä oleva on yksi taiteeseeni johtavista ajatuksista, kuten myös tämä seuraava. On myös toisenlaista vapautta. On tilanteita ja asioita, jotka ovat tuon illuusion ulkopuolella. Elämä on kuitenkin liikettä ja sen kompositiot häilyväiset. Huomaatkin yhtenä aamuna istuvasi jälleen keittiönpöydän äärellä seuraten ikkunassa valuvia sadepisaroita. Katselet kuinka syysmyrskyn ensimmäinen isku irroittaa tukuttain koivun jo kellastuneita lehtiä. Pidät hajamielisesti kättäsi kahvikupilla ja tunnet sen kyljen jo viilenneen. Näet myrskypuuskan jäätävine sateineen riepottelevan tummiin, huonosti vettä pitäviin vaatteisiin pukeutuneita, etäisesti elämänhaluisilta vaikuttavia olentoja. Ja kuinka ollakkaan, juuri siinä hetkessä kaikki onkin todellista ja selkeää. On vain se hetki ja levollisuuden tunne siinä ajassa ja paikassa. Varot liikuttamasta silmiäsi, käsiäsi ja jalkojasi jotta se hetki ei särkyisi. Se on levollisuuden hetki. Silloin saa muistaa ja kokea uudelleen asioita, ja painaa yksityiskohtia jälleen mieleen. Kuvia ja tunnelmia lipuu alitajunnasta kuin kohmeisia joutsenia merisavun keskeltä. Siinä hetkessä kaipaa seinäkellon tikitystä ja Olavi Virtaa.
Pian olen itsekin muiden joukossa kadulla sään riepoteltavana, kaulukset korvilla elämänhaluttoman näköisenä tallustamassa työhuoneelleni. Olen käärinyt pöydän äärellä saamani ideat pitkän, kanin turkeilla vuoratun kirpputorilöydön uumeniin ja vapautan ne vasta valkoisten kankaiden äärellä, ja käyn työhön. Ajattelen, olisinpa ollut väärässä. Tai edes oikeassa. Eikä sen niin väliä, koska taidekaan ei ole ikinä ihan oikeassa tai täysin väärässä."
Taiteilijan syvällisessä työskentelyssä ei ole kysymys maalatuista hevosen kuvista vaan luonnon voimaeläimen vuorovaikutuksellisesta herkkyydestä ihmisenä olemisen peilinä. Laumaeläimenä ja nisäkkäänä hevosella kuten ihmiselläkin on syvällinen tarve kokea turvaa ja turvallista oloa; tarve selviytyä ohittaa muut perustarpeet.
Kun hevonen - kuten ihminenkin - kokee olevansa turvassa, syntyy tilaa vuorovaikutukselle, toisten kuuntelemiselle, myötätunnolle, oppimiselle ja luovuudelle. Hannulan herkkien maalausten monitasoinen viesti katsojalleen on ihmisen ja hevosen kokema turva vuorovaikutuksessa.
Taiteilija kertoo tulevasta näyttelystään: ”Ihmisen kiihtyvällä vauhdilla etenevä vieraantuminen luonnosta (eli itsestään) selittää tarvettamme ja kaipuutamme hevosen kaltaisen, mahdollisimman lähellä villiä alkumuotoaan olevan olennon seuraan. Hevosen olemus on puhdasta henkeä. Henkeä, mikä puuttuu tekoälyn äänestä ja älypuhelimen näytöltä.
Taiteeni motiivina ja punaisena lankana on läpi vuosien ollut halu kuvata tunnetta siitä, mitä on olla hevosen kanssa. Hevosen kyky elää tässä hetkessä, yhdistettynä sen massiiviseen fyysiseen kokoon, luo ihmiselle hevosen seurassa ainutlaatuisen hengähdyspaikan monimutkaisessa maailmassa.
Älyllisen analysoinnin sijaan hevonen toimii vaistonsa kautta. Vaiston, jonka tavoitteena on aina kulkeminen kohti hyvyyttä, rauhaa ja tasapainoa. Ei ihme että hevosten seurassa on niin hyvä olla.
Tämän syksyinen näyttelyni Oulussa kertoo erityisesti hevosen lumoavasta henkisestä ilmapiiristä, hevosen taikavoimasta, jonka voimme kokea sen läheisyydessä.”
Teoskuvia alla. Kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi. Mutta kuvathan eivät välitä autenttisen maalauksen tunnelmaa :)
MARI MULARI HAVAINTOJA AJASTA Maalauksia 4. -27.8.2023
"Näyttelyni 'Havaintoja ajasta' koostuu pääasiassa viitteellisesti esittävistä ihmisaiheisista maalauksista. Maalausprosessini on lähtökohta on usein intuitiivinen ja valolla, värillä ja sattumalla on merkittävä rooli teoksissani. Maalaustyöskentelyni on aikaan sidoksissa ja heijastelee arkielämää sekä maailmantilannetta tunnetasoisesti yksilön näkökulmasta. Kooltaan vaihtelevat teokset on toteutettu akryylillä kankaalle." Taiteilijan yhteystiedot [email protected] Teoskuva: 'Iltapäivä Santa Severassa'. Akryyli kankaalle 2023, 73,5x63cm
SARI HAAPANIEMI
VALON MAA
MAALAUKSIA 5.5. -1.6.2023
Sari Haapaniemen maalauksiin luovat vahvaa kolmiulotteista elävyyttä ja struktuuria paksut maalikerrokset lukemattomine väreineen. Maalaukset syntyvät pääosin palettiveitsellä. Teokset loistavat valoisuudellaan ja uhkuvat lämpöä ja harmoniaa väripaljoudestaan huolimatta – tai taidokkaasti juuri sen vuoksi!
Vaasalainen ammattitaiteilija Haapaniemi on valloittanut teoksillaan jo muutaman vuosikymmenen katsojiaan yksityisnäyttelyissä eri puolilla Eurooppaa ja Suomea. Useisiin yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut myös Yhdysvalloissa.